äidinkielen tehtävät

Ravitsemisalan äidinkieli s. 132 t.5

Suomalainen tapakulttuuri yhtenäistyi merkittävästi 1960- ja 1970-luvuilla. Erot maaseutu, työläis ja toimihenkilö perheiden ruokailutavoissa tasoittuivat.

Tapakasvatus oli erittäin vaihtelevaa perheestä toiseen. Joissakin perheissä tavoilla ei ollut väliä, mutta toisissa oli hyvinkin tiukka tapakasvatus. Lasten täytyi kuitenkin ehdottomasti noudattaa joitakin sääntöjä. Kädet pestiin ennen ruokailua ja ruoka ajoista tuli pitää kiinni.

Vielä 1960-luvulla monessa perheessä opetettiin lapsille tiukat pöytätavat. Pöydässä oli oltava ajoissa paikalla, ruoka oli syötävä hillitysti, lautanen piti syödä tyhjäksi ja ruoasta kiitettiin. Jos jokin ruokalaji ei kelvannut, lapsi leimattiin paha tapaiseksi. Joissakin perheissä ruokarukous kuului edelleen asiaan.

1970-luvulla lapsia ei enää pakotettu syömään, eikä tapakulttuuriin kiinnitetty juusi huomiota. Hyvät tavat tarkoittivat lähinnä sitä, että pöydässä oltiin ajoissa eikä syödessä saanut lukea.